|
Tuplaklikkaamalla kuvaa kokonäyttö
Esc paluu ikkunaan |
webcam@jellona.net |
Neljä
kamerakuvaa yhdessä ikkunassa 4 in 1 |
|
| Villisika
on Viron metsien kovanaama Virossakin sika elää levinnäisyysalansa pohjoisrajalla. Kovina talvina se on vaikeuksissa myös Virossa ja selviää vain ihmisten organisoiman talviruokinnan turvin. Villisika on laumaeläin. Laumassa voi olla 10- 20 yksilöä ja sitä johtaa porukan kantaäiti, suuri emakko. Laumaan kuuluvat esimerkiksi keväiset porsaat, joita voi olla kymmenkunta. Porukan mukana vaeltavat myös edellisen kevään porsaat, joita kutsutaan “kesikoiksi” eli jo yhden kesän eläneiksi. Mukana voi olla myös laumaan liittyneitä nuorehkoja eläimiä, joilta on esimerkiksi metsästyksen yhteydessä ammuttu oma emakko pois. Villisikauros eli karju elää sensijaan yksikseen, erakkona. Karjut jättävät lauman tultuaan sukukypsiksi ja ottavat siihen yhteyttä vasta juoksuajan tultua. Se on yleensä joulukuussa. Kiiman mentyä ohi ja siitostyön tultua tehdyksi palaavat karjut omiin oloihinsa. Raakoja tappeluja Juoksuaikana joulukuussa käyvät karjut karmeita taisteluja
keskenään. Jo hyvissä ajoin ennen juoksuaikaa ne vahventavat
kyljillä sijaitsevia rustomuodostelmia eli kilpiä. Ja tarpeen
onkin: Karjun torahammas on veitsenterävä ja se voi olla kymmeniä
senttejä pitkä - kaksi kolmasosaa on tosin leukaluussa kiinni.
Kun karju voi painaa jopa 300 kiloa ja kehittää juostessa 50
km: n tuntinopeuden, niin yhteenotot ovat raakoja. Metsästäjien
käsiin on niiden jäljiltä joutunut karjuja, joiden suolet
ovat kirjaimellisesti roikkuneet vatsalaukun ulkopuolella. |
Ihmiselle villisika on yleensä vaaraton. Marjametsässä siihen ei törmää, sillä sian aistit ovat hyvät ja se häipyy ihmisen näköpiiristä hyvissä ajoin. Sitäpaitsi villisika on yöeläin, joka päivät makaa sellaisissa tiheiköissä, joihin ihminen ei juuri satu. Poikkeus säännöstä on tietenkin se, että haavoitettuna villisika on hengenvaarallinen. Melkeinpä vuosittain viedään Virossa sairaalaan tai jopa ruumishuoneelle metsästäjä, joka on liian rohkeasti jäljittänyt villisikaa. Syö kaikkea Villisika on kaikkiruokainen eläin. Pääosan ravinnosta
muodostavat juuret, toukat ja madot, joita sika sonkii maasta voimakkaalla
kärsällä. Perunat kelpaavat hyvin, samoin kasvava vilja,
minkä takia villisialla ei ole erityisen paljon ystäviä
maatalousväestön piirissä. Sikalauma saattaa yön aikana
kääntää mustalle mullikolle hehtaarin perunapeltoa.
|